5. huhtikuuta 2013

Vaanija

Syy hiljaisuuteen blogissani ei johdu laiskuudestani, vaan syystä että olen saanut elämääni vaanijan.  Omituisen ihmisen joka käy kyttäyskeikalla kirjoittamillani sivuilla, varsinkin fb:ssä.  Hänen osuutensa minun elämässäni on jossain kaukana takavasemmalla, ja silti hän valitettavasti yrittää häiritä elämääni.

Minun kirjoitusteni vuoksi häirinnän ja ilkeilyn kohteeksi joutuvat läheiseni, myös poikani.  Minä pystyn puolustautumaan mutta he eivät, koska hän kohdistaa ilkeilynsä suoraan heihin.

Kauan harkitsin tämän blogin lopettamista.  Sitten totesin että minä en ole se jonka kuuluu antaa periksi, vaan jolla on lupa jatkaa elämää haluamallani tavalla.  

Eli Ison-Arskan kuuluisin sanoin
I'll be back

Viettäkäähän te mukava viikonloppu!
Bemu

13 kommenttia:

  1. Voi miten ikävää. Mutta olet oikeassa, sinun ei pidä luovuttaa. Elät vain haluamallasi tavalla. Surullista että läheisesikin jotkuvat moisen häirinnän kohteeksi. Ole vahvempi kuin kiusaajasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen vahvempi, toivon että läheisenikin ovat. Surullista joka tapauksessa, ja säälittävää

      Poista
  2. Olisi kiva tietää mimmoisia kiksejä tämä vaanija saa Touhustaan/ilkeilystään?
    Ei mahdu minun kallooni tuollainen, ei.
    Elä ja anna toisen elää sano James Bond.
    Mukavaa keväistä viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritys murskata minut käymällä läheisteni kimppuun on enemmän kuin raukkamaista. Kai tuosta sitten saa jonkun ylemmyydentunteen. En käsitä. Jos on jotain minua vastaan, voisi myös käydä minun kimppuuni eikä laittaa sivullisia tulilinjalle.
      Muistaakseni Mr. Bond sanoi jotta Live and Let Die :D

      Poista
    2. Niinhän se j. bond sanoi, mutta tuo elä ja anna toisen elää on hitusen mukaeltu enempi Tarinamaisemmaksi. Kommenttia kirjoittaessa oli liian vähän kahvia koneessa XD

      Poista
    3. Onhan se tosiasiassa niin että "elä ja anna toisten elää" on se parempi ajatus. Eli minä elän tavallani, muut eläkööt omalla tavallaan ;)

      Poista
  3. Jatka Bemu entiseen tapaan. Tiedän, että on vaikeaa,kun hyökkäykset kohdistuvat sinun lisäksesi muihin läheisiisi. Mutta älä anna periksi. Tsemppaan sua parhaani mukaan.
    Viestitellään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedäthän sinä Muruseni, minä jatkan eteenpäin ;D Viestitellään!

      Poista
  4. Tiedän miltä Sinusta tuntuu sillä itse jouduin tuollaisen häirikön kohteeksi 13 vuotta sitten ja sitä jatkui melkein 10 vuotta.Häirintä tapahtui joka päiväisessä elämässä kaupassa ja missä satuinkin yhtä aikaa liikkumaan.Loppui sitten kun hänelle itselleen alkoi tapahtua jopa mahdottomia asioita,mutta minulta ei enää herunut myötä tuntoa siinä vaiheessa.

    Voimia,sillä niitä Sinä tarvitset kuin myös läheisesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on onni matkassa koska en törmää kyseiseen henkilöön. "Hauskaa" on se, etten ole häntä koskaan nähnyt muuta kuin valokuvissa, enkä toivottavasti koskaan näekään. Hän ei tunnista minua jos vastaan tulee :-o
      Minulla on toimia ja yritän niitä välittää läheisillenikin.

      Poista
  5. Tiedän myös kokemuksesta mitänkä inhottavaa tuomoinen on ,mulla vaan oli häirikkö puh.öisin n.pari vuotta ja nyt viimeksi eräässä neule blogissa alkoi olla muutama kommentoija niin päälle käyvä että olin pitkään ilman blogia nyt olen taasen varovasti aloittelemassa uutta eri blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öiset puhelinsoitot on todella ilkeitä koska aina pelästyy. Aloita ihmeessä blogi taas, poistat ikävät kommentit jos sellaisia ilmaantuu!

      Poista
    2. Juu alkuun kyllä pelästyin niitä soittoja kun silloin lapset asuivat n.170 km. päässä,mutta kun selkesi kuka oli soittaja puh.äänettömäälle yöksi aammulla näki soitot,sitten hommasin salaisen toisen numeron jota pidin aina auki ja num.vain valituille.Yhteensä 170 soittoa parin vuoden aikana olin tehnyt kyllä ilmoituksen poliisille mutta ei voi mitään kun soitot tuli priipee numerosta.

      Poista