31. lokakuuta 2012

Mikä se turhake olikaan?

Kyllä Tarina tietää :)

Kyseessä on siis pullonkuivausteline, tai karahvin.
Teen aamuisin karahviin vesisekoituksen; 1/3 kivennäisvettä ja 2/3 tavallista vettä, joten tämä on minulla käytössä päivittäin.

Koska Tarina arvasi ensimmäisenä oikein, saa hän makoisan "palkinnon" :)

29. lokakuuta 2012

Vinkki turhakkeen arvontaan

Ei ole naulakko, eikä hattunaulakko (vaikka voi kyllä joutua tuohon tehtävään, oli niin mainio idis).  Ei jäätelökauhan lepuutuspaikka eikä talouspaperiteline.

Mutta siis
- käytän sitä keittiössä
- sillä on jotain tekemistä tiskauksen kanssa

28. lokakuuta 2012

Lunta tulvillaan....

Ensi viikoksi luvataan tänne vesisateita ja lämpöasteita.  Voi, eikö nyt mitenkään voinut antaa tuon lumen olla :(
En ole talvi-ihminen, mutta valkoinen maa ja pikkupakkaset ovat ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin vesisade ja pimeys!

Eilen kävimme esikoisen kanssa kaupungilla.  Esikaupunkialue oli kaunis lumen ansiosta
Puistossa vaahteranlehdet muodostivat polkuja
sinne, tänne ja takaisin :)
Puiston penkkikin oli saanut oman lumipeitteensä vaahteranlehtineen.
Kaupungissakin talvi voi olla kaunis
Upea, aurinkoinen päivä.  Pientä pakkasta ja kaikki näytti kauniin puhtaalta.

Tänään kun katsoin ikkunasta, siis parvekkeelta pihalle, olikin aivan toisenlainen meininki
Lunta tuli taivaan täydeltä.

Jostain syystä innostuin siivoilemaan.  Vaikka vanha kansa sanookin jotta pyhäpäivän työllä ei ole siunausta, tuntui mukavalta järjestellä paikkoja.  Joskus sekin homma on hauskaa :)

Eilen kävimme myös moikkaamassa vanhaa tuttavaamme Hilla -koiraa.  Esikoisella ja ihanalla nappisilmällä oli aivan ilmeisesti pientä erimielisyyttä pussukan omistajasta :D

Ensi viikolla olisi tarkoitus "ripotella" kynttilöitä ympäriinsä.  Meillä ne on pakko sijoittaa ylhäälle paikkoihin jonne tuo 007 ei pääse hyppäämään.  Katilla ei ole sen vertaa itsesuojeluvaistoa jotta ymmärtäisi olla tuuppaamatta nenäänsä tuikkukynttilään...

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Ps. Alemmassa postauksessa on arvaus/arvonta.  Ja sen verran voin kertoa, että edelliset vastaukset ovat ihan hakoteillä ;D






26. lokakuuta 2012

Lokakuun turhake

Minä olen ihminen joka rakastaa
turhakkeita.
Jos niille vielä löytyy joku käyttötarkoitus, niin aina paranee.

Tämä on lokakuun turhake.  Jälkikasvu on sitä mieltä, että tämä on täysin turha kapine, mutta minulla se on käytössä päivittäin.

Mikähän tämä on?

Joka arvaa ensimmäisenä oikein, hänelle lähtee 1.11 suoraan Fazerilta sininen 200 g:n suklaalevy. Vastausaika loppuu 31.10.2012  klo 22.00

Makeita arvaushetkiä ;)

22. lokakuuta 2012

Ja taas on maanantai

Miten se tuo aika tuntuukin kulkevan vallan hirvittävää vauhtia.  Äiteellä oli tapana sanoa jotta mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika menee.
Epäreilua.

Viikonlopun vietimme rauhan merkeissä.  Ainoa keino meikäläisen tehdä hommia on käyttää särkylääkkeitä.  Vaikka kuinka yrittäisin Antti Heikkilän neuvojen mukaan kävellä kuin keisari(nna) pingiivini (reps* mikä kirotushähriö) niin selkä ei tajua että sen pitäisi parantua eikä pahentua :(

Niinpä käytin päivän, pari pähkäilemiseen.
Eka pähkäilyn kohde oli Wingspan
Lanka oli kertakaikkiaan ihanaa kutoa, 
mutta jotenkin tästä tulee mieleen Silkbloom Extra Finon värikartta.
Sitä paitsi vaikka neule laskeutuu hyvin, niin minun hartioillani se suunnistaa hiukan joka suuntaan.  Joko huivin olisi pitänyt olla pidempi tai sitten mun hartioissa on jotain vikaa :)
 Huivin kohtaloa en ole vielä päättänyt - taitaa mennä Teemun päänaluseksi - ja ilman muuta kauneimmat Wingspanit tulee liukuvärjätyistä langoista.

 Teemu taasen mietiskeli miksi hänellä on noin pitkä häntä,
mutta noin lyhyet etujalat
Jaa-a, kaikkea ei voi saada samaan kroppaan ;D

Tämä viikko alkaa aurinkoisissa merkeissä, on tainnut viime yönä olla pakkastakin.  Ihan superia, kyllä niihin vesisateisiin jo oli kyllästynytkin.
Me jatkamme 007:n kanssa syyssiivousta, voimiemme mukaan :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

18. lokakuuta 2012

Nostalgiapläjäys

Minulla on varastossa iso pahvilaatikko, jota kutsun möyrimislaatikoksi.  Sinne on kertynyt äidin ja isän pikkutavaroita, papereita ja pieniä muistoja.  Niitä jotka vielä tulivat mukaan.
Kun möyrin laatikon sisältöä tunne on samanlainen kuin aikoinaan kun menin lapsuudenkotini ullakolle möyrimään :)
Ei aavistustakaan mitä sieltä voi löytää.

Joskus hämmästelee sitä miten monta muuttoa jotkut aivan kummalliset tavarat seuraavat mukana.  Mikä saa juuri ne kulkeutumaan mukaan seuraavaan ja seuraavaan paikkaan.

Seuraavan löydön kohdalla en ihmettele vaikka se on mukana seurannutkin näin kauas:
prinsessapuku
 Äidilläni ei ole silloin vielä ollut ompelukonetta ja hän on käsin neulonut kaikki nuo frillat kiinni pukuun
pienen pientä pitsiä joka frillan reunukseen
 kauluksen reunoihin

ja hihansuihun.

Puku on ikäänsä nähden hyvässä kunnossa, mutta pölyinen ja ryppyinen. 
En uskalla sitä alkaa itse pesemään, enkä hanki uskaltaa viedä sitä pesulaankaan.  Pakkaslumessa "peseminen" voisi kirkastaa värejä, mutta ryppyisyyteen en hanki keksiä keinoa :(

Joka tapauksessa "rinsessapukua" ei enää pahvilaatikkoon jätetä.  Se jää tänne seinälle joko muistotauluksi laitettuna tai ihan vain sellaisenaan :)


15. lokakuuta 2012

Viikonlopun tunnelmissa

Tarkoitus oli Teemun kanssa viettää rauhallinen sunnuntai.  Ja kattia kanssa.  Esikoinen kävi lauantaina ja kyllä, kauppalappuun tuli kuin huomaamatta 2 jäätelötuuttia ja 1, siis vain 1 muffinssi.
Repsahdus.
Tosiasiassahan olen päättänyt että viikonloppuna saan herkutella, ja nyt maanantaina alkoi taas sokerittomat päivät.

Varustaudumme viikonloppuun parhaamme mukaan;
Lehtiä katseltavaksi
kirja luettavaksi
ja käsityö tikuteltavaksi.

Itse asiassa Nikolain kanssa kävi nyt niin että versio nro 1 meni purkoosiin
Huomaatteko eron? Alimmainen levenee tosi nopeasti ja se taas ei sopinut minun ajatuksiini ollenkaan koska haluan huivista...ööh...lieron..lierun...loiron...liehun... no joka tapauksessa kapean ;)

Eli uuteen versioon tein lisäykset joka 8. kerros kunnes lehtiä oli 15, ja siitä jatkoin sitten lisäyksillä joka 4. ja joka 8. kerros.  Nyt siitä tulee tarpeeksi kiero ;D

Sunnuntai alkoi jo ihan väärin.  Pöhelin oli herättämässä koska halusin nähdä vauhtia , viihdettä ja viileitä miehiä
Ihan hyvä kisa.  Välillä jo vanhaan tapaan näki jopa ns. kaksintaisteluja.

Tämän jälkeen piti alkaa rentoutumisjakso joka alkoi taistelulla 007:n kanssa.  Tarkoitus oli laittaa ilmoitustaulu vaatehuoneen seinään, mutta katti ehti varaamaan sen itselleen
Mikä ilme :)  Ja asenne oli samaa sarjaa; "Älä edes yritä."  Joten kissa sai uuden puuhapaikan.

Seuraavaksi huomasin siivoavani pesuhuonetta ja paiskivani pyykkejä koneeseen, ja sen jälkeen touhuamassa keittiössä.  No, ainakin Tarina tietää että tuo tarkoittaa sitä että astiat "kulkivat" kummasti paikasta toiseen - taas :D
Kun kaapin kätköstä löysin lempparikuppini, join päiväkahvit herrastellen englantilaisittain
pitäen tarkkaan huolen siitä että pikkusormi oli elegantisti pystysuuntaan ;D;D

Päivien puuhailun jälkeen ilta rauhoittuikin sohvalle.  Tai no rauhoittui ja rauhoittui.  Kuten esikoinen totesi "Yksi hullu hyppää ja toinen hullu katselee".  Kyllä, katsoin koko episodin kun kaveri tuli 39 kilometristä hengissä alas. 
Samalla tosin kudoin ja katselin telkkaria, nainenhan pystyy tekemään monta työtä yhtä aikaa toisin kuin mies!

Illalla odottelin tekstaria kuopukselta jotta onko tämä päässyt onnistuneesti mikä-mikä-maahan joka tällä kertaa on Espanja, vai onko matkalla tapahtunut kommelluksia
Ihan hyvin oli matka mennyt.  Äitee totesi itsekseen että voisi olla parempi jättää katsomatta nuo Lentoturmatutkinta -jaksot ;D;D

Tämän päivän töistä ei vielä ole tietoa, ei tosin koko viikonkaan.  Syynä ei ole se etteikö niitä hommia olisi taas kertynyt pilvin pimein, vaan silkasta laiskuudesta.  No joo, on se paljolti kiinni siitä mitä meikä jaksaa tehdä.

Toivottavasti kaikilla on hyvä viikko edessä!


11. lokakuuta 2012

VIEROITUSOIREITA

Se on valkoista ja makeaa.  Kylmää.  Sitä voi nauttia isolla tai pienellä lusikalla.  Isoja annoksia, tai pieniä.  Mieluummin isoja.

Joskus se voi olla punaista, joskus ruskeaa.  Tai siinä voi olla mustia raitoja.  Tai oransseja.  Rusinoitakin voi olla joukossa.

Ja tästä aineesta minä yritän päästä eroon.

Kyseessähän  on tietysti jäätelö.  Tapanani on ollut joka ilta nauttia pieni (suhteellinen käsite) annos jäätelöä rauhoittamaan vatsaani (hih).  

Nyt olen viikon ollut ilman tätä jokailtaista rauhoittajaani ja urakka on kova.  Ymmärrän  hyvin heitä jotka yrittävät lopettaa tupakoinnin.  Ei tämä ole niin kovin helppoa.  Tupakoitsijoille on sentään kehitetty nikotiinilaastari, sokeriaddiktille ei mitään.  Pitäisi jonkun kehittää jonkinlainen jaffakeksilaastari, jotta pääsisi tuskistaan.

Kirjoittelen kauppalappua viikonlopun ruokaostoksia varten ja vain ihme saa aikaan sen että pakastimeeni ei ilmesty jäätelöä.  

Toki diabeetikkona tiedän miten tärkeää ruokavalio minulle on, mutta se ei auta tässä asiassa hiukkaakaan.  Toivon että tämän kärsimyksen ja jäätelön vaihtamisen "roskaruokaan" ansiosta
edes pienoinen painonpudotus tapahtuu.  Kun rehellisesti sanottuna tuota painoa on pikkuusen päässyt kertymään enemmän kuin lääkäri määrää.
Kun  nyt vaan ei tulis luovutus sen voiton sijasta....

Jotta tällainen lokakuu täällä menossa ;D




3. lokakuuta 2012

*reps*

Ei hyvänen aika, tulkaa nyt joku hakemaan tuo katti pois ennenkuin mä kuolen nauruun :D:D

Mulla on pusero henkarissa kuivumassa sellaisella korkeudella että kun 007 menee siitä ohi niin hiha koskettaa sitä.
Se on nyt tänään kulkenut siitä kaksi kertaa ja kummallakin kerralla hypännyt valehtelematta puolen metriä ilmaan kun se hiha on heilahtanut.
Sitten se on jäänyt häntä pörrössä, korvat luimussa ja silmät kierossa katsomaan sitä puseroa jotta onko se ihminen, robotti vai mikä helekatti tuuppaa häntä.
Mä olen nauranut sitä niin että olen ollut kaksinkerroin työtuolilla ja vesi on vuotanut silmistä.

Jossain vaiheessa mä aloin ihmettelemään jotta mikä televisioon tuli kun ääni nousi korkeuksiin.  Sitten mä tajusin että tuo kissan perhana istuu kaukosäätimen päällä.

Hetki sitten se makasi sohvalla ja yhtäkkiä hyppäsi siinä ilmaan komeesti.  En ookaan hetkeen noin komeeta vauhditonta loikkaa nähnytkään.  Se idiootti oli asettunut makaamaan puhelimen päälle ja kun puhelin soi se luuli että sen maha alkoi murisemaan.  Seuraavaksi mä löysinkin sen sitten ruokakupin vierestä.

2. lokakuuta 2012

Pieni valkoinen pihistys

Jos on olemassa valkoisia valheita, niin onhan olemassa valkoisia pihistyksiäkin, onhan?? ;D


Joka tapauksessa löysin ystäväni blogista idean jonka nappasin heti itselleni.  Jokaisen kuukauden eka päivä otetaan ikkunasta kuva maisemasta jonka näkee katsoessaan ulos.  Mielenkiintoinen tapa seurata vuodenaikojen vaihtelua, ja käydä katsomassa vanhoja kuvia kun ei muista millainen sää oli viime vuonna!  

Ok, tein näille kuvilleni oman kansion jonne voin tuupata muutkin vuoden aikana tapahtuvat ihmeet; lumen saapuminen länsirannikolle, sateeton jazz viikonloppu jne.

Ainoa josta saan hyvin kuvan on parvekkeen ikkuna, ja tällainen oli ilma lokakuun eka päivä, Sateinen, mutta ei sentään yhtä pimeä kuin tänään on.
Yak, tämä ei ole yhtään sitä syksyä jotka minä haluan ja josta pidän; todella harvassa ovat olleet ne kauniit ja raikkaat syyspäivät joita aina niin toivon tulevan.
Viime viikonloppu meni ahkerassa työn touhussa.  Mutta jos minulta kysyttäisiin mitä tein viikonloppuna, vastaisin että en mitään.  Tämähän ei ole "oikeaa" työtä.  Kävin läpi 49 huivimallia
jotka ovat to do -listallani.  Laitoin ne muovien sisään
ja aakkosjärjestykseen
ja laitoin tiedot koneelle jotta tiedän huiviin tarvittavan metrimäärän ym. että tiedän paljoko lankaa pitää ostaa ;D;D
Meni muuten koko sunnuntaipäivä tuohon näpertelemiseen, mutta haitanneeko se mittään...Olis sitä voinut kehnompaakin tekemistä olla.
Konsultoiva 007 väsyi työmäärästä niin jotta kun menin ottamaan siitä kuvaa sain vain tympeän mulkaisin että elähän uskalla häiritä
ja koska nukkuvaa kissaa ei kannata häiritä (ainakaan meillä), jätin kissuksen rauhaan