18. lokakuuta 2012

Nostalgiapläjäys

Minulla on varastossa iso pahvilaatikko, jota kutsun möyrimislaatikoksi.  Sinne on kertynyt äidin ja isän pikkutavaroita, papereita ja pieniä muistoja.  Niitä jotka vielä tulivat mukaan.
Kun möyrin laatikon sisältöä tunne on samanlainen kuin aikoinaan kun menin lapsuudenkotini ullakolle möyrimään :)
Ei aavistustakaan mitä sieltä voi löytää.

Joskus hämmästelee sitä miten monta muuttoa jotkut aivan kummalliset tavarat seuraavat mukana.  Mikä saa juuri ne kulkeutumaan mukaan seuraavaan ja seuraavaan paikkaan.

Seuraavan löydön kohdalla en ihmettele vaikka se on mukana seurannutkin näin kauas:
prinsessapuku
 Äidilläni ei ole silloin vielä ollut ompelukonetta ja hän on käsin neulonut kaikki nuo frillat kiinni pukuun
pienen pientä pitsiä joka frillan reunukseen
 kauluksen reunoihin

ja hihansuihun.

Puku on ikäänsä nähden hyvässä kunnossa, mutta pölyinen ja ryppyinen. 
En uskalla sitä alkaa itse pesemään, enkä hanki uskaltaa viedä sitä pesulaankaan.  Pakkaslumessa "peseminen" voisi kirkastaa värejä, mutta ryppyisyyteen en hanki keksiä keinoa :(

Joka tapauksessa "rinsessapukua" ei enää pahvilaatikkoon jätetä.  Se jää tänne seinälle joko muistotauluksi laitettuna tai ihan vain sellaisenaan :)


12 kommenttia:

  1. Ihanan muiston olet löytänyt kätköistäsi.
    Laita semmoiseen laatikkoon(noin 4-5 cm korkeaan) missä on lasi päällä niin ei enää pölyty ja säilyy varmasti.
    Tyttäreni oli tehnyt semmosen laatikko taulun jossa oli hänen esikoisensa ensimmäiset oikeat kengät ja sitten minun -59 syntyneelle veljellle äitini käsin ompelema pitsireunainen ohut lakki ja se oli myöskin tyttäreni sekä hänen lastensa päässä.

    VastaaPoista
  2. Juuri tuollaista taulua ajattelin :) Muistaakseni tuon kanssa oli punaiset kengätkin, mutta niitä en enää löytänyt :)

    VastaaPoista
  3. Ihana rinsenssa riina de rimsu de rämpsy mekko ja vielä käsin ommeltu!
    Jep, tauluksi kaiken kansan ihailtavaksi.
    Minun pitäisi mennä etsimään esikoisen & tyttären mekkoloota vintiltä, mutta kun ei ole pienintäkään hajua mistä päin sitä etsisi. Meinaan ne röyhelöt ovat rinsenssalle kohta pienet.
    Nostalgista huomista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outs, mä voisin tulla möyrimään sinne vintille ;) Se on just sopivan pimee paikka meikäläiselle *virn*.
      Aika nostalgisissa tunnelmissa täällä ollaan oltu, ja niistä kuvia myöhemmin :)

      Poista
  4. Voi miten soma mekko! Mullakin on jemmassa pari mummoni mulle ompelemaa mekkoa, koko vaahtosammutin. En raaski niistä luopua. Ehkä pitäisi ottaa esiin.

    VastaaPoista
  5. Ota ihmeessä esiin! Nuo "koko vaahtosammutin" ovat aivan ihania ja varsinkin kun ne on jonkun rakkaan tekemiä :)

    VastaaPoista
  6. Voi taivas, käsin ommeltu. Nuo entis ajan käsityö taidot ovat mykistäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun ajattelee millaisilla välineillä ennen tehtiin käsityöt... Siksi yritänkin säilyttää vanhoja käsitöitä mahdollisimman paljon; mm. äitini itse viljelemästä pellavasta tehdystä langasta kangaspuissa kudotut pöytäliinat :)

      Poista
  7. Seinälle, ehdottomasti! Siis käsin ommeltu, jestas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä etsitään paikkaa jotta mihin seinään mihin kohtaan ;D

      Poista
  8. Voi että, hieno muisto.

    Minulla oli joskus samantapainen keltapilkullinen mekko, mutta siitä on vain kuva....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punapilkku ja keltapilkku ;D Me oltais oltu aikamoinen pari :)

      Poista